Väsy ja paaaljon kuvia!

Suurien ponnistelujen jälkeen vihdoin sain inspistä rueta kirjottamaan tännekkin. Työpäivien jälkeen yleensä väsyttää ihan järkyttävästi, joten tää blogi nyt on vähän jäänyt. Onneksi ei ole paljoa poikkeavaa tekstiä tulossa, sillä työpäivät menee aikalailla samalla kaavalla.:D

Aamulla aina kahdeksalta alkaa aamutyöt, eli juotetaan/ruokitaan eläimet ja siivotaan aitaukset. Kymmenen aikaan suunnilleen ollaan yleensä valmiita ja sitten yritetään keksiä jotain tekemistä. Varsinkin nyt, kun sesonki on mennyt ohi, asiakkaita ei ole hirmuisesti, eikä kaikkia aktiviteetteja pystytä järjestämään, koska lumi sulaa vauhdilla. Nyt ollaan pari viikkoa aina iltapäivisin haravoitu tarhoja, jotta niitä saisi siistimmäksi.  Kuulokkeet korvissa on yllättävän mukava heilua haravan kanssa eläinten keskellä! Monesti myös vaan pysähdyn rapsuttelemaan eläimiä. :)

Töihin kuuluu toki myös eläinten harjailu, joten monesti on tullut istuttua eläintalossa harjailemassa kissoja ja kaneja tai sitten lehmien aitauksesta. Autetaan myös yleensä hevosten varustamisessa maastoa varten valmiiksi asiakkaille. :)

Pari viikkoa sitten sain myös puhua englantia. Ulkomaalaisia ei ihan hirveästi tänne jänkälle eksy, mutta sekin englantilainen pariskunta oli aivan haltioissaan ja kehuivat englantini sujuvuutta, joka on aina yhtä hämmentävää. :D

Viime viikolla saimme myös tehtyä näytön, eli vedimme lasten puuhapäivää. Asiakkaina oli kaksi alle kouluikäistä veljestä, joiden kanssa sitten pyörittiin päivä jänkällä ja paistettiin makkaraa. Pojat olivat tosi tyytyväisiä ja sanoivat, että haluavat kyllä tulla taas käymään. Hyvä mieli jäi itsellekkin, kun näki, kuinka paljon pienet tykkäsivät touhuta meidän kanssa. :)

Ollaan myös käyty ratsastamassa  muutaman kerran. Ensimmäisellä ratsastusreissulla selkä naksahti todella pahasti enkä melkein kahteen viikkoon pystynyt kävelemään kunnolla, en päässyt sängystä ylös ilman tukea ja hengittäminenkin sattui. 600mg buranan voimalla kävin töissä ja yritin kivun rajoissa tehdä mahdollisimman paljon silti töitä.

Kun selkä vihdoin parani sen verran, että pystyin toimimaan melkein normaalisti, iski paha flunssa. Muutaman päivän kiduttelun jälkeen oli pakko lähteä lääkäriin (ja siitäkin sai maksaa itsensä kipeäksi:D) ja jouduin olemaan saikulla 3 päivää lääkärin määräyksestä. Antibioottikuurin kanssa.  Nyt on alkanut vihdoin helpottamaan! En vain uskalla enää oikein hevosen selkään nousta, vaikka on sitä tullut ratsastettua vielä senkin jälkeen. Pientä käynti/ravipätkää on tullut kentällä vedettyä, mutta en selän takia uskalla laukkaan asti nostaa.

Täällä aika tuntuu menevän niin paljon hitaampaa, kuin Islannissa. En tiedä vaivaako koti-ikävä vai painaako joka päivä vain niin hirmuinen väsy, että haluaisin lähteä kotiin. Työt on mukavia ja uusia ystäviä on saatu, mutta odotan vain sitä päivää, kun pääsen takaisin kotiin. Vanhempani kävivät nyt viikonloppuna yhden yön reissulla täällä, joka helpotti kyllä vähän. Alle 4 viikkoa enää !

Inhottavin työtehtävä sattui pari viikkoa sitten, kun pupu oli synnyttänyt yön aikana ulkohäkkiin ja poikaset olivat sitten kuolleet vastasyntyneinä ja mun piti sitten siirtää ne häkistä pois. :/ Sen jälkeen ollaan saatu silti paljon uusia vauvoja, muutama pupu aikaisemmasta poikueesta oli selvinnyt ja nyt ne kasvaa vauhdilla eläintalossa lämpimässä. Myös rotat sai poikasia, uusia tipuja on paljon ja viiriäisiäkin on syntynyt nyt parin päivän aikana. :) Pari viikkoa sitten myös ylempänä näkyvä lehmänkirjava tamma Oona vietiin synnyttämään vaavin isän luokse, eikä ole vielä tullut takaisin kotitalliin. Toivottavasti tyty saadaan tänne vielä ennen meidän lähtöä!

Kotipihan vanha pässi Toivo oli myöskin nukkunut pois yön aikana, mutta päivää ennen sitä saatiin sitten uusi vuohi, Taisto. Hellyyttävä tapaus, tykkää ihmisistä ja seuraa monesti aamuhommien aikana vieressä ja kerjää rapsutteluja. :)

-Carita

Back to work

Heipsan!

Islanti vaihtui Lappiin, nyt ollaan Äkäslompolossa työskentelemässä Konijänkän kotieläinpihalla. Työpuoli vaihtuu melkein päivittäin, nyt ollaan oltu joko tallilla tai lammaspäädyssä. Lammaspäädyssä aamuhommissa hääritään minipossujen, vuohien, lampaiden, lehmien (+ Aslakki), lintujen ja koirien kanssa. Tallilla.. noh ollaan tallilla ja porojen parissa. :)
 Aamuhommien jälkeen, kun avaamme paikkaa, alkaa odottelu. Tilanteen mukaan vedetään Viljami suokkiruunalla rekiajeluita, Teena shettiksellä talutusratsastusta, lapsille kelkkailua ja poroajeluita. Porojen kanssa emme niin paljoa työskentele, koska vain kaksi työntekijöistämme vetää poroajeluita.

Suomeen kotiutuminen tapahtu vähän nopeaa, kotona kerkesi käydä pyörähtämässä 3 päivää, Oulussa sitten loput. Porukat toi meidät tänne ja jännityksen määrää ei osaa kuvata. :D Päästiin tiistai- iltana tähän mökille ja asutaan tämmöisessä parvella varustetussa pienessä mökissä muiden harjoittelijoiden kanssa.

Islannista tulee vielä kuvapostausta myöhemmin. Jostakin syystä ei nyt kuvia voi lisätä, kun blogger kaatuu joka kerta, kun edes yrittää! Yritän uudestaan jokin päivä. ^^

-Carita

Pitkästä aikaa !

Ensinnäkin anteeksi hiljaiselosta! Meidän Wi-fi on pätkinyt tosi pahasti, eikä ole ollut unelmoimistakaan nettiin pääsystä melkein viikkoon.

Tässä on jo hetken aikaa mietitty, että ei herranen aika, kolmen viikon päästä takaisin Suomeen. Mihin kaikki se aika on kadonnut?! Työpäivänä aika lentää siivillä ja vapaapäiviä tuntuu olevan koko ajan. Bettinakin meille jo tokaisi, ettei saada puhua meidän lähtemisestä vielä.

Käytiin yks päivä Kringlanin kauppakeskuksessa shoppailemassa ja syömässä.  Kringlan on kilometrin päässä meidän asuinpaikasta oleva n.3 kerroksinen shopping mall, josta löytää jokaiselle jotakin. :) Vaatteita ei vaan hirveästi raski ostaa, koska Islanti on sen verran kalliimpi maa, että alestakin löysin paidan 14€, joka on tosi halpa hinta täällä. Nyt ollaan kuitenki shoppailtu kaikkee pientä kivaa ja ainoa huolen aihe on se, että miten saadaan kaikki mahtumaan laukkuun painorajojen sisäpuolelle.:D

Käytiin myös ESN järjestämässä illanistujaisissa, joka pidettiin Tuhkakeskiviikkona. Täällä lapset pukeutuivat ja maalasivat kasvonsa, kulkien keskustassa kahviloissa jne. laulamassa karkkia vastaan. Eli melkein kuten meillä Suomessa tehdään pääsiäisenä. Söimme myös tähän juhlapäivään kuuluvaa leivosta, joka muistutti laskiaispullaa, mutta se oli pikemminkin voitaikinaa, jonka päällä oli suklaakuorrutetta ja sisällä kermaa ja hilloa. (Laskiaispulla vie 100-0)

Toteutin myös mun tavoitteen Islannissa ollessa, eli kävin ostamassa islantilaisen perinnevillapaidan! Oikeesta villasta käsin tehty villapaita on ehkä lämpimin ikinä ja se saa sillä anteeksi sen, että siitä lähtee ihan hirveästi karvaa. :D Hintaa paidalla oli 12 900 isk, eli n.88€. Omassa rahapussissa kirpaisi, mutta työkaveri onnitteli halvasta löydöstä; normaalisti tämmöisen villapaidan hinnat hyppivät 16 000 isk ylöspäin.

Käytiin myös leffassa täällä. Huvittavaahan se oli mennä elokuviin ja pärjätä englannilla, kun tekstitykset olivat tietenkin islanniksi. Suomessahan tykätään mennä elokuvateatteriin katsomaan leffoja, eikä tarvii kettuuntua mainoskatkoista. Mutta ei täällä! Kesken elokuvan nimittäin saliin lyötiin valot ja valkokankaalla pyöri mainokset, jonka aikana sai vaikka käydä ostamassa popcornia tms. teatterin aulasta ja n.5min jälkeen leffa jatkui. Jäätiin Mariannen kanssa istumaan typertyneinä penkkiin ja koitetiin ottaa selvää, loppuiko leffa ja jos loppui, miksi ihmeessä ihmisiä jäi istumaan saliin. :D Hintakaan ei muuten lipuista päätä huimannut, sillä elokuvalippu maksoi 850 isk eli noin 5,80€.

Sää on perinteisesti jo täällä tosi arvaamaton, yhtenä päivänä on hirvee lumimyräkkä, toisena päivänä sitten se lumi on saattanut sulaa pois ja lämpötila huitelee nollan molemmin puolin aika reippaasti.

~Töistä

Viimeviikolla vaihdoimme työpisteitä, eli siirryin kerroshoitoon. Muutaman kerran olin jo aikaisemmin auttanut kerroksilla, niin  osasin jo suurinpiirtein itsekseni siivota. Työnteko oli vaan hieman tuskallista venähtäneen nilkan vuoksi, mutta pärjäsin silti. :D Aamupalalla en ole vielä ollut, mutta eiköhän sekin onnistu joku päivä.

- Carita

Anything's possible if you've got enough nerve

Toinen viikko jo takana ja kolmas aloitettu! Aika tuntuu lentävän siivillä ja tuntuu, että tulimme tänne vasta pari päivää sitten, mutta samalla tuntuu kuin olisin ollut täällä jo ikuisuuden. Viime viikko meni ensimmäistäkin nopeammin!

Täällä on mennyt hyvin, lukuunottamatta arvaamatonta säätä ja pientä sairastelua. Töissä opin joka päivä uutta, tutustun paremmin työkavereihin ja asiakkaat ovat todella ymmärtäväisiä ja ystävällisiä harkkaria kohtaan. :)

Viime viikolla innostuimme eräs ilta leipomaan lättyjä Bettinan kanssa ja vertailimme Suomen ja Unkarin ruokia ja ruokatottumuksia. He pistävät kaakaojauhetta lättyjen päälle hillon kanssa ?! Oli kyllä yllättävän hyvää, olihan se pakko testata!:D

Ruokakaupassa käynti on vieläkin seikkailua ja Mariannen kanssa monesti kierrelläänkin pientäkin putikkia varmaan 15min ja mietitään, mitä kokeiltaisiin.

Perjantaina aamusta tuntui, ettei töiden teosta tule yhtään mitään. Päätä särki ja olo oli ihan turta, vaikka olin yöllä nukkunukkin kunnolla. Päivän mittaan olo paheni ja työkaverikin sitten ehdotti jo, että olisiko vain paras, jos lähtisin kotiin lepäämään. Itsepäisenä kuitenkin päätin, että nyt ollaan töissä loppuun asti, koska kaksi vapaapäivää tiedossa sen jälkeen.

Lauantaina, 14.2 olo oli vieläkin heikko. Meille oli kuitenkin varattu Game Of Thrones tour, enkä tietenkään voinut tätä missata! Vetäisin lääkkeitä naamaan ja puin lämpimästi päälle ja eikun menoksi. Meidät haettiin täältä Capital Inniltä ja keskustassa vaihdoimme pienen harhailun jälkeen toiseen bussiin. Sää oli aivan kamala, mutta fiilikset onneksi aivan mahtavat! Matkaseurana oli siis Marianne ja Bettina. :)

GOT kuuluu yksiin lempisarjoistani ja nyt sain vierailla sarjan kuvauspaikoilla! Pääsimme esimerkiksi Bloody gaten maisemiin, vaikka paikkaa ei meinannut heti yhdistää ilman suurta kiviseinää ja -porttia. Maisemat oli aivan mahtavat ja kierroksen lopuksi pääsimme vielä käymään paikallisen hevostilan järjestämässä esityksessä. Vanha heppatyty muistutti itsestään ja issikoiden ympäröimänä tuli kummallisen kotoisa tunne! Huippu fiilis kertakaikkiaan, mutta sairaana oleminen ei ainakaan parantunut sillä reissulla..:D Kuvista sen verran, että omaa kameraani en sään vuoksi uskaltanut paljon käyttää ja parempi objektiivi pysyi laukussa, joten muutama kuva onkin Bettinalta.

Tämä päivä menikin sitten sairastaessa vielä sängyn pohjalla, mutta huomenna aijon potkia itseni takaisin töihin. Wish me luck !


------

~Töistä

Töissä saan edetä omassa rauhassa,kukaan ei ole hönkimässä niskaan koko aikaa ja he antavat minulle vastuuta työssäni. Eivätkä he välttämättä aina olisikaan edes tarkkailemassa työskentelyäni, ellen itse pyytäisi heitä tarkistamaan, että kaikki on mennyt oikein! He ovat heti valmiina auttamaan ongelmissa ja neuvovat myös pikkuseikkoja mielellään.
Doddin kanssa työskennellessä voin olla vähän rennommin ja seurata halutessani vierestä, kun hän hoitaa check-in tai check-out -tilanteita, mutta saan myös itse tehdä niitä päivän mittaa.
Finnur taas laittaa minut mielummin hoitamaan tilanteen ja neuvoo itse vierestä. Pari kertaa olen panikoinut, kun juuri olen päässyt respaan ja joudun heti hyppäämään puikkoihin.:D

Yksi päivä hyppäsin respahommista siivoukseen, kun oli tullut sairastapauksia, eikä töissä ollut kun Marianne ja Andrea. Muutenkin päivä oli kerroksilla tosi kiireinen, eikä respassa taas ollut mitään häslinkiä. Apu oli arvostettu ja tuli itsellekkin hyvä mieli, että sai olla avuksi!


- Carita

Vapaapäivä !

Hellurei !

Ensimmäinen viikko on pian takana ja aika vaan tuntuu lentävän siivillä! Ajattelin nyt siis ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi kertoilla ihan alusta saakka, miten päästiin perille asti ja ensimmäisestä työviikosta. :)

Eli sunnuntaina herättiin jo neljältä aamuyöllä ja ennen kuutta oltiin jo tehty lähtöselvitys Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hyvästeltiin Mariannen porukat ja jatkettiin matkaa turvatarkastuksen läpi lähtöaulaan. Mun jännitysmittari meinasi jo räjähtää, koska pian olisi noustava ensimmäistä kertaa lentokoneeseen!

Lento meni kuitenkin hyvin. Ennen nousua jännitystä vielä pahensi odotus, kun yöllä satanutta lunta poistettiin lentokoneen päältä. Minä puristan käsinojia ja liikahtelen hermostuneesti ja Marianne nukkuu tyytyväisenä vieressä, ;D Panikoin yksikseni ja laskin mielessäni, kuinka kauan nousu kestäisi aikaisempien lentokoneiden mukaan, jotka yksi kerrallaan nousivat taivaalle edessämme. Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, jauhoin purkkaa kuin hullu! Heh, olen ainakin kuunnellut neuvot tarkkaan ystäviltä.
Lento Tukholmaan kesti vain alle tunnin ja pääsimme turvallisesti Arlandan lentoasemalle. Paikka oli ihan törkeän iso ja taapersimme kaikkien laukkujen kanssa edestakaisin auloissa, kunnes pääsimme siirtymään bussilla toiseen terminaaliin. Välilasku kesti noin neljä tuntia, joten saimme ottaa rennosti ja tutkia paikkoja.

Sain uuden nimen!

Kun matkamme vihdoin jatkui, oli kello jo puoli kaksi paikallista aikaa. Enää en jännittänyt, pikemminkin odotin jo lentoa! Kun pääsimme perille, odotti siellä vielä tunnin bussimatka Reykjavikiin. Bussi toi meidät aina Capital Inniin asti, joka on majapaikkamme noin 4km keskustasta.

Maanantaina tapasimme sitten pomomme Arnin, kaksi muuta harjoittelijaa Unkarista ja pomomme pojan, joka ymmärtääkseni on vastuussa Capital Innin toiminnasta. Työskentelemme pomomme omistamassa toisessa hotellissa, City Center Hotellissa joka sijaitsee keskustassa aivan kävelykadun vieressä. :) Kävelimme päivällä kaupunkiin ja napsin matkalta myös kuvia.

------

~Töistä

Kaikki ihmiset, joiden kanssa työskentelemme, ovat aivan mahtavia! Olen itse tällä hetkellä respavuorossa, Marianne taas kerrossiivouksessa. Hassua mielestäni on se, että olen ainoa naispuolinen työntekijä respassa! Ensimmäisenä päivänä olin vuorossa Doddin kanssa. Hän antoi minun katsoa, miten homma toimii ja tutustuimme päivän aikana jo vähän varausjärjestelmään ja autoin asiakkaiden saapuessa. 
Toisena päivänä töissä oli kanssani Finnur, jota olen varmaan valehtelematta 2 päätä lyhyempi. :D Voin kuvitella, kuinka pieneltä näytin, kun seisoskelimme vierekkäin respassa. Tällä kertaa jo tein töitä ''kunnolla'', koska Finnur tahtoi, että oppisin kaiken tärkeän mahdollisimma nopeasti. Silti työskentely oli mukavaa ja rentoa, kaikki ymmärtävät meidän olevan harjoittelijoita, mutta saamme silti paljon vastuuta ja tykkään paikasta todella paljon! Myös asiakkaat ovat mukavia ja kehuvat todella paljon, kun saavat tietää minun olevan vasta harjoittelija. :)
Eilen oli tarkoitus pitää ensimmäistä vapaapäivää. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun siivoojamme/aamupalatäti  tuli herättämään meidät. Arni pyysi meidät töihin, koska yksi työntekijöistä oli sairastunut. Meillä oli puolituntia aikaa valmistautua ja Arni kehoitti meitä vielä syömään aamupalaa, ''we're not in a hurry''. :D  Eilen olin siis tuuraamassa kerrossiivouksessa ja loppupäivästä vielä respassa. 




- Carita